Luonnonkasvit - Suomen luonto on täynnä aromipitoisia kasvilajeja

Kuva Eija VuorelaLuonnostamme löytyy valtava määrä hyödynnettäväksi sopivia kasvilajeja. Kaikkia niiden tarjoamia mahdollisuuksia ei ole vielä edes löydetty. Kerättäviä luonnonkasveja ovat mm. ahomansikka, isohirvenjäkälä (islanninjäkälä), kamomillasaunio, kanerva, kataja, kihokki, koivu, kultapiisku, kuusi, lakka, lillukka, maitohorsma, mesiangervo, mesimarja, mustaherukka, mustikka, mänty, nokkonen, paatsama, peltokorte, piharatamo, pihlaja, poimulehti, puna-apila, puolukka, siankärsämö, sianpuolukka, suopursu, vadelma, valkoapila, voikukka, vuohenputki ja väinönputki. Joukossa on siis useita hyvin tavallisia puu- ja kasvilajeja.

 

Suomalaisissa yrttikasveissa on usein puhtaan luonnon ja valoisan kesän ansiosta korkea aromipitoisuus. Kasveja tai kasvinosia hyödynnetään ravintona, mausteena, rohdoksena, kosmeettisina valmisteina ja koristetuotteina. Esimerkiksi männyn havuista ja suopursusta saadaan tislaamalla eteerisiä öljyjä, koivunlehdistä saadaan teeaineksia ja kihokista voidaan valmistaa yskänlääkkeisiin tarvittavia ainesosia. Kuitenkin suuri osa Suomen luontaistuotemyymälöissä myytävistä yrttikasvituotteista on viime vuosina tuotu Keski-Euroopasta. Monia näistä olisi mahdollista kerätä omasta luonnostamme. Tämä vaatii kasviesiintymien selvittämistä, oikeiden keruuajankohtien tuntemista sekä keruu- ja jatkokäsittelymenetelmien hallitsemista.

 

Kuva Irja MäkitaloLuonnonkasvien viljeleminenkin on mahdollista. Tällöin pinta-alaa kohti saatavaa satoa voidaan kasvattaa. Lisäksi sadonkorjuu helpottuu ja se on mahdollista toteuttaa koneellisesti. Erilaista luonnonkasvien viljelyyn ja jatkojalostukseen liittyvää konekantaa onkin kehitteillä. Viljelyyn sopivia lajeja ovat mm. nokkonen, siankärsämö, ratamot, kuismat ja kultapiisku. Luonnonyrttien nykyinen viljelytoiminta Suomessa on pienimuotoista. Viljelyssä on 10-12 yrttilajia ja tärkeimmät lajit ovat nokkonen, ruusujuuri ja siankärsämö. Suomalaiset yritykset ovat kooltaan ja tuotannoltaan pieniä ja tarvittavien raaka-aineiden määrä on myös pieni (Galambosi B: Viljelyn merkitys luonnonyrttien raaka-ainehankinnassa Suomessa).

 

Viherrakentamiseen soveltuvia luonnonkasveja ei saada tällä hetkellä kotimaasta riittävästi. Vaikka kaupalliseen siementuotantoon soveltuvia lajeja onkin selvitetty, kotimaisten luonnonkasvien siementen puute on haitannut luonnonmukaisen viherrakentamisen yleistymistä. Siemeniä ja taimia olisikin tuotettava peltoviljelmillä. Näin voitaisiin samalla säästää luonnonkantoja liian runsaalta keräämiseltä. Luonnonkasvialan mahdollisuudet ovat ehkä vielä osittain löytämättä. Hankkeilla on pyritty hankkimaan lisää tietoa lukuisista eri luonnonkasvilajeista, niiden ominaisuuksista sekä niiden sisältämistä ainesosista (esimerkiksi Yrtti-suomi, Suomen yrttialan kehitysohjelma 2008- 2013)

YHTEISTYÖSSÄ

 

 
MEIDÄT TAVOITAT › Juha / 040 5737 568 Toimisto / 050 3823 022 info@aitoluonto.fi